![]() "Nature didn't seem to put any limitations on Jacinthe. Such a free spirit with selfish attitude and great potential. |
Nurias Jacinthe VH12-029-0407
"Nurias Jacinthe on varsin haastava ponitamma, jota ei usein näe korvat hörössä. Hyppääjänä kuitenkin aivan verraton, vaikka takapää lenteleekin ja vauhtia löytyy. "- kasvattajaNurias Jacinthe'n tulo meille oli monen sattumuksen summa. En ajatellut ostavani yhden ainuttakaan ponia enempää, enkä edes ajatellut asiaa sen koommin kun Assi minulta astutusta Unskista aivan ihanalle Joellelle kysyi. Vaikka moneen otteeseen kyseistä tammaa olin ihaillut, varsinkin sen sukutaulua, en edes osannut ajatellakaan minkälainen helmi kyseisen yhdistelmän varsa voisi ollakaan! Kunnes sitten. Tähän voi vaan sanoa ettei olisi koskaan pitänyt avata Jacinthen myynti-ilmoitusta, saatika sitten soittaa Assille, saatika sitten vielä tiedustella enempää. Niinhän siinä sitten kävi. Punainen paholainen oli saapunut taloon. Vaikka tiesin tasan tarkkaan mitä olin ostanut, niin en siltikään pysty tulemaan tämän tamman kanssa toimeen menettämättä hermojani siihen vähintään kerran viikossa. Koskaan sen kanssa ei saa olla liian varovainen. Milloin saa komentaa, milloin väistellä vuoron perään hampaita ja sitten jalkoja ja taas toistepäin ja milloin saa keksiä mitäkin säästyäkseen tämän tamman mustalta huumorilta. Vaikka Jacinthe'lla onkin paha tapa käyttäytyä kaikkea muuta kuin kohteliaasti, vaatii se silti erikoiskohtelua. Kippoon ei kosketakaan mikäli siellä on edes yksi muru eilisestä iltaruoasta jäljellä. Suihkuun ei voi mennä jos vesi on liian kylmää, eikä riimua suostuta ottamaan päähän ilman pehmusteita. Ainoastaan mysli kelpaa ruoaksi, sekä ratsastuksen jälkeen on aina pakko saada pellavarouhepuuro. Taluttaessa ponin kanssa on myös oltava tarkkana ja käyttää aina, ihan turvallisuussyistä, ketjua turvan ympärillä. Ei se karkuun yritä tai riuhdo, ainoastaan halutaan pitää varmuus siitä, että taluttajan takapuoli säilyy ehjänä. Tarhatessa oikea pyörremyrsky ja veikkaan ettei sillä olisi enää edes jalkoja jäljellä ilman sitä suojamäärää minkä sille joutuu aina ennen tarhausta pukemaan. Jotta tamman luonteen kuvaaminen ei menisi ihan kokonaan kiroamiseksi, mainittakoon että kyllä sitä myös korvat hörössä näkee. Kyllä. Silloin kun hierojatäti saapuu paikalla. Niin, kyllä silloin ollaan niin yhtä päivänpaistetta että.. Ratsastettaessa Jacinthe omaa myös tämän kullanarvoisen mustanhuumorin. Aikamoinen mielialaponi, jonka ratsastettavuudesta ei voi juuri sanoa yhtään paikkaansa pitävää sanaa. Yhtenä päivänä se on kuin 20 vuotta samaa maneesinuraa kulkenut eteenpäin potkittava luuska ja toisena taas 120cm rataa hyppäävä salamannopea, kauko-ohjattava, omalla moottorilla kulkeva GP-poni. Sillä on myös ihana tapa pukitella innostuessaan, varsinkin esteradalla, varsinkin kilpailupaikoilla. Joka vuodenaika Jacinthe keksii myös uuden valloittavan tavan hurmata ratsastajansa ikihyviksi. Tänä kesänä se oli peruuttaminen. Sokkona. Ja niin kauan kun neidistä siltä vaan tuntuu ja ihan sama minne. Vaikka kalliolta alas, ei haittaa! Onneksi kaikki nämä ihanat päähänpistokset loppuvat aikanaan. Tosin korvaamalla vanhat uusilla. Jacinthe on kuitenkin pitkälle koulutettu ja osaa erittäin paljon, oikeanlainen asenne vaan tippui jonnekin matkan varrella. Pääsääntöisesti tamma on kuitenkin herkkä, niin kädelle kuin pohkeellekin, sekä kulkee hyvinä päivinä kuin ihmisen ajatus. Esteillä kuitenkin aina erittäin haastava yksilö, ei anna mitään anteeksi. Täydellinen opetusponi! Jos tätä osaa ratsastaa niin sitten osaa ratsastaa mitä tahansa muutakin ponia. On myös erittäin tunnettu kengurulaukastaan ennen estettä, mikäli ratsastaja jää edes tiedostomatta vähäänkään suuhun kiinni. Siis tasajalka hyppyjä paikallaan muutama metri ennen estettä. Hyppää kuitenkin aina, ei koskaan kiellä. Hyppää vaikka paikaltaan, ei tunnu missään. Jacinthe'n hyppytyylissä on kuitenkin monella ponilla kadehtimisen varaa, en ole nimittäin varmaan koskaan nähnyt ponia joka käyttää koko ruumistaan hypyssä kuin hypyssä yhtä taitavasti kuin tämä. Prinsessaponi ei kuitenkaan voi sietää hiestä märkää satulahuopaa tai hiekkaa suojien välissä. Jos näin sattuu käymään, lopettaa neiti liikkumisen samantien. Tämän takia joudumme pakkaamaan kisa- ja valmennusmatkoilla aina ylimääräisen parin satulahuopia. Kilpailupaikoilla neidin käytös ei muutu vaan on vähän sellainen "Piilota se äkkiä trailerin taakse!"-poni. Poni jonka vieressä joutuu kuiskaamaan tiukasti "Lopeta!" lukemattomia kertoja ja jonka kanssa saa liiankin usein hävetä silmät päästään. Radalle päästessään Jacinthe on aina erittäin reipas ja pukkeja lukuun ottamatta jopa miellyttävä ratsastaa. Tämän kanssa kerää helposti ruusukkeita ja ratsastajaankin tarttuu helposti se samainen voitontahto joka tammasta oikein hehkuu. Palkintojenjaossa Jacinthe on rauhallinen kuin viilipytty, seisoo aloillaan liikkumatta ja vain kuuntelee musiikkia erittäin tyytyväinen ilme naamallaan. Kaiken kaikkiaan Jacinthe on sellainen 'Once in a life time'-poni. Toista ei ole, eikä toista tule. Niin hyvinä kuin pahoinakin päivinä sitä vaan jaksaa päivä toisensa jälkeen olla erittäin kiitollinen omistaessaan tällaisen yksilön. Sukutaulu
Jälkeläiset
![]() ![]() ![]() Kilpailukalenteri
Valmennukset ja päiväkirja
|