13.4.2012, estevalmennus
Vieraileva estevalmentajamme Angelika Engels lupautui tänään pitämään minulle ja Bellalle yksityisvalmennuksen. Aiheeksi sovimme yhdessä kontrolloidun radan ratsastamisen. Aloitimme täysin perusratsastuksen korjaamisesta, saada poni kulkemaan rauhallisessa ja rennossa peräänannossa. Bellan kanssa ongelma perusratsastuksessa on aina ollut takajalkojen alle saaminen, joten puoli tuntia tuntui ikuisuudelta. Vihdoin ja viimein Angelika hymyili ja totesi ponin oikeasti toimivan ja kuuntelevan rehellisesti apujani. Aloitimme radan ratsastamisen n. 80 cm korkuisella radalla ja tiesin jo etukäteen että nyt vähintäänkin neidin nuppi keittää. Ja näinhän siinä kävi. Kolautimme alas varmasti jokaisen esteen ja syöksylähestymisiltä ei voitu myöskään välttyä. "Järkyttävää!", kuului Angelikan ääni toisesta päästä maneesia. Taitavana valmentajana hän kuitenkin löysi virheet ratsastajasta, heiluin kuulemma kuin heinämies jokaisessa välissä. Tunti venähti puoleentoista, kunnes viimein saimme luvallisesti ratsastaa kyseisen radan 110cm korkeudella. Huomasi kyllä heti että sekä minä että poni keskityimme korkeempaan rataan paljon enemmän! Tiet olivat huolellisimpia ja ponikin löysi aivonsa. "Eihän tuo aina mitään kaunista katseltavaa ole, mutta kehittymistä on havaittavissa! Ensi kertaan!", Angelika sanoi ja hymyissä suin mietin että no, pahemminkin olisi voinut mennä.